Keskiajan valo – Lux medii aevi

Nimitys "keskiaika" oli renessanssin humanistien keksintö: he puhuivat "pimeästä keskiajasta" erottautuakseen edeltävästä ajanjaksosta ja liittääkseen itsensä suoraan antiikkiin. 1300-luvulla elänyt Duns Scotus muotoili asian näin: "Kaikki olevainen on ainutkertaista; ihminen ei sinänsä ollut olemassa, vaan tietty ainutkertainen ihminen."

Kurssi koostuu kymmenestä luennosta syys-marraskuussa:

21.9. Keskiaikakäsite kuvataiteen näkökulmasta
29.9. Kristinuskon kuvallisen kielen perusteita sekä kauneus kirkon palveluksessa
5.10. Kristillisen symboliikan ja ikonografian kehitys
19.10. Kirkko rakennuksena - taivaan esikartano
26.10. Ruusuikkuna
2.11. Neitsyt Maria - taivaan kuningatar ja myötäkärsijä
9.11. Kristinuskon kärsimyksen mietiskely - devotio moderna ja sen heijastuminen taiteessa
16.11. Keskiajan käsikirjoitukset kuvallisten uudistusten antajana
23.11. Pyhimykset keskiajan ihmisen esikuvana
30.11. Huomioita Suomen keskiaikaisten kirkkojen kuvaohjelmista

Viikolla 42 (syysloma) ei järjestetä opetusta.

Työskentely tapahtuu opiskelijan omalla vastuulla. Tutustu ennen kurssin alkua Helsingin työväenopiston kuvataiteen työturvallisuusoppaaseen: https://tyovaenopisto.hel.fi/wp-content/uploads/2022/11/S19-Tyovis-turvallisuusopas-kuvataide-fin-p.pdf - Mahdollisia taidemateriaaleja hankkiessasi varmista, että tuotteista on saatavilla käyttöohjeet, tiedot aineiden koostumuksesta sekä mahdollinen käyttöturvallisuustiedote. Pyydettäessä nämä tiedot on toimitettava opetuksen järjestäjälle kirjallisesti.